Emilia kulttuuri-vaihdossa “Ippo to Japan”

IPPO TO JAPAN: エミリア

「IPPO TO JAPAN」は日本が大好きなフィンランドの高校生が日本に滞在しながらボランティアや人との触れ合いから本物の日本に出会う機会をつくるプロジェクトです。ボランティアのエミリアは日本で楽しい二か月間を過ごしました。Emilia vietti mahtavat kaksi kuukautta vapaaehtoistöissä Japanissa Ippo to Japan – kulttuurivaihto-ohjelman kautta.

Japanin matkani oli ikimuistoinen – liioittelematta

Olen Emilia, kevään 2017 ylioppilas Rajamäen lukiosta. Ennen valmistumista olin kuullut puhetta mahdollisesta kesätyöpaikasta Japanissa. Silloin ajattelin sen olevan vain joillekin tulevaisuuden opiskelijoille, mutta pieni toivonkipinä jäi, että pääsisin itsekin. Lopulta, kun valinta osui kohdalle, olin todella, todella innoissani! Pääsisin Japaniin, maahan, jonne olen aina halunnut mennä pidemmäksi aikaa. Loistavaa ei ollut pelkästään se, että pääsin Japaniin turistina, vaan se, että sain kokea kulttuurin sen oikeassa ympäristössä, itse toteuttaen sitä mitä loistavimmassa seurassa.

Hankeminen kulttuurivaihtoon jännitti

Hain “Ippo to Japani”  kulttuurivaihto-ohjelmaan mukaan kevättalvella 2017. Kirjallisen hakemuksen tein yhdessä muiden Rajamäen hakijoiden kanssa japaniksi. Lopuksi kuvasimme myös lyhyen itsensä esittely -videon. Tieto vaihtoon pääsystä tuli loppukeväästä (kaiketi toukokuun alulla). Muistan, että sydän hakkasi melko lujaa, kun näin, että viesti valituista oli tullut. Tietenkin riemuitsin hyvin paljon, että pääsisin 2,5 kuukaudeksi Japaniin, etenkin kun oletin matkan kestävän noin kuukauden!

Osallistuin Japanin ja Suomen väliseen kulttuurivaihtoon 18.8.-29.10.2017. Käytännössä projekti on DLoFre’sin ja Suomen koulujen välinen projekti, jota Suomen päässä koordinoi Ippo-hanke. Yksi oppilas kerrallaan suuntaa Hamamatsu-nimiselle paikkakunnalle Miyakodan kylään suorittamaan vapaaehtoistyötä. Hamamatsu sijaitsee Japanin pääsaarella,  Honshulla,  Shizuokan prefektuurissa. Suoritin vapaaehtoistyöni DLoFre’sin kampuksen  alueella.  DLoFre’s tulee sanoista: Dream,  Love,  Freedom ja ’s tarkoittaa toveria.  Yhteisöllisyys ja yhteistyö ovatkin hyvin tärkeitä henkilökunnalle ja päättäjille.  DLoFre’sin kampuksella loistava asiakaspalvelu on merkittävässä roolissa ja sen huomaa.  Ihmiset ovat kohteliaita,  iloisia ja mukavia.  He ovat myös hyvin sosiaalisia ja auttavaisia.

Photo by Yurina Kino, DLoFre's
Photo by Yurina Kino, DLoFre’s

          (写真 YURINA KINO

Tsemppasin japaniksi alusta asti

Kesä Suomessa ennen Japaniin lähtöä meni kesätöissä ja japanin kieltä harjoitellessa.  Minulla oli takana noin 4-5 vuotta katkonaista japanin opiskelua, mutta taidot eivät välttämättä olleetkaan sitten kovin hyvät. Pystyin puhumaan vähän, mutta hyvin töksähtelevää yms. Oli kuitenkin vaikea tietää, mitä harjoitella ja miten harjoitella, joten lopulta sitä opiskelua taisi tulla vähän turhan vähän ennen reissua tehtyä.

Oli 18. elokuuta, viiden kieppeillä, kun lentokone kohti Japania starttasi. Vaikka on melko kliseistä sanoa; siitä alkoi ikimuistoinen matka, liioittelematta. Kun saavuin vapaaehtoistyöni alueelle,  DLoFre’sin kampukselle,  noin 10 tunnin lennon ja tunnin automatkan jälkeen, kaikki olivat todella mukavia ja ymmärtäväisiä. Japanini oli hyvin, hyvin alkeellista, mutta silti he odottivat kärsivällisesti, että sain sanottua asiani ja auttoivatkin tarpeen tullen. Yritin kuitenkin puhua japania alusta asti. Ylpeänä voin sanoa, että sinnittelin alun vaikeuksien yli japanilla loppuun asti (en toki millään lailla kieliopillisesti oikein). Se kantoi hedelmää; opin japania paljon; ennen kaikkea puhumaan ja pohtimaan eri tapoja sanoa vaikeita asioita. Vieläkään kielitaito ei välttämättä ole mitenkään erityisen hyvä, mutta vaihto antoi todella hyvän alkupisteen jatko-opiskelulle niin itsenäisesti kuin opetuksessakin.

Vapaaehtoistyö oli haastavaa ja kivaa

Työskentelin suurimmaksi osaksi DLoFre’sin kahvilassa. Ajattelin alkuun, että työ olisi kahvin kaatamista tai jotakin sen suuntaista – helppoa. Se oli kuitenkin paljon enemmän. Pääsin tarjoilemaan ruokia, ottamaan tilauksia vastaan, tekemään juomia… Tietenkään en kaikkea heti alkuun.

Työ alkoi kello 10 (ja päättyi klo 16.00). Saavuin työpaikalle, tervehdin kaikkia työntekijöitä nimellä, ja yleensä sen jälkeen menin puhumaan aulan työntekijöille, kyselemään tehtäviä. Toisinaan, jos oli selkeää, mitä piti tehdä, toimin myös itsenäisesti. Ennen klo 11 (eli kahvilan aukeamista) oli pistettävä aula kuntoon; siivottava, pyyhittävä pöydät, tarkastamalla, että kaikkea on tarpeeksi (vesi, servietit…).

Emilia töissä Yurina Kino
Photo: Yurina Kino, DLoFre’s

          (写真 YURINA KINO

Kun kahvila aukesi, asiakkaat ohjattiin pöytiin. Usein etenkin viikonloppuisin ovella odotti jo melkoinen jono innokkaita ihmisiä. Olin yllättynyt, kuinka suosittu paikka oli. Aurinkoisina päivinä oli lähes aina täyttä ja piti ottaa jonotuslista käyttöön.

Kun asiakkaat olivat pöydissä, heille selitettiin menu. Tämän jälkeen odoteltiin tilauksia. Tilauksia otin vasta kuukauden jälkeen, joten alussa lähinnä kerroin, jos jollakin asiakkaalla oli asiaa sekä tarjoilin tietysti ruokia.

Japanin tarjoilukulttuuri oli itselleni melko vieras. Kaikki fraasit olivat vieraita ja kieli hyvin kohteliasta. Mutta kun niitä tarpeeksi jankkasi, niin kyllähän ne päähän jäi ja tuli lopulta automaattisesti. Välillä meni kieli vähän solmuun, mutta niin asiakkaat kuin työntekijätkin olivat hyvin ymmärtäväisiä.

Mielestäni kaikkein kivointa oli tilausten ottaminen. Alkuun se jännitti hyvin paljon, etenkin kun se näytettiin minulle vain yhden kerran (mutta olin harjoitellut työntekijöiden kanssa vähän ennen sitä). Osasin kaikki ruokalajit nimeltä siinä vaiheessa, mutta menuta katsoessa saattoi kestää muistaa, mikä mikäkin ruokalaji on. Toisinaan myös katakanat karkasivat mielestäni.

 Vapaa-aikana oli paljon mielekästä tekemistä

Asuin koko Japanissa olo ajan Shiro no MINKA –nimisessä hotellityyppisessä rakennuksessa, joka oli aivan DLoFre’sin rajamailla ja kuului siis kampukseen. Sain viipyä vierashuoneessa, jossa oli oma minikeittiö ja muut tarvittavat välineet. Laitoin usein itse ruoan sähköhellalla, joka huoneessa oli. Toisinaan ostin läheisen ruokakaupan valmisruokia, kuten sushia, omuriisiä ynnä muuta, koska se oli hyvää ja halpaa.

Vapaapäivinä oli usein paljonkin tekemistä. Menimme yleensä työkavereiden kanssa jonnekin, mutta oli niitä täysin itsenäisiäkin päiviä jonkin verran. Tiistai ja keskiviikko olivat yleinen vapaapäivä, torstain sain pitää myös vapaana, jos halusin, mutta taisin noin puolet niistä olla kahvilassa töissä.

 

Yurina Kino photo of Emilia
Photo by Yurina Kino, DLoFre’s

                       (写真 YURINA KINO

Monia temppeleitä, niin shinto- kuin myös buddhalaisia temppeleitä, tuli nähtyä. Vierailimme riisiviljelmillä, kaupungeissa (kuten Tokio, Nagoya, Kioto), ja katselimme eri nähtävyyksiä. Myös sumopaini, ikebana, kalligrafia yms. tuli kokeiltua. Sain maistaa myös monia ruokia, joista ehdottomaksi suosikiksi nousi katsudon. Muita hyviä olivat tietysti sushi, mutta myös yakitori, yakiniku, oyakodon, unagi, shabushabu yms. Olin yllättynyt, kuinka hyvää ruoka Japanissa oikeastaan on.

 

 Mieleen painuvia asioita oli paljon

Muita erikoisuuksia Japanissa oli vasemmanpuoleinen liikenne. En yhtään muistanut, että näin olisi, ja kuljettajan paikallehan sitä oltiin usein menossa. Kuumuuteen ja kosteuteen olin varautunut toki, mutta Suomen kylmiin kesiin verrattuna muutos on niin suuri, etten olettanut eroa niin suureksi. Myös ötököiden suuri koko ja määrä tuli vähän puskista. Apinakin juoksi kerran tien halki. Silloin tuli ajateltua; mitähän tässä, perus arkipäivä.

Hyvin suuren vaikutuksen minuun teki kuitenkin taivas ja luonto. Tuntui, että taivas oli aina kaunis, satoi tai paistoi. Auringonlaskujakin oli todella upeita. Luonto oli suuri ja komea. Vehreä ja muhkea. Maisemat olivat hulppeita; vuoria, metsää, peltoja, jokia…

miyakodan lähialue

puutarha

 Kotiinpaluu oli haikeaa

Japanista lähteminen oli jotenkin todella surullista. Aloin muodostaa jo siteitä työntekijöiden kanssa, ja tieto siitä, etten välttämättä nähnyt heitä enää koskaan, oli jopa vähän musertava. Kuitenkin olin iloinen mahdollisuudesta tavata ne kaikki upeat ihmiset ja oppia jopa tuntemaan.

Suomeen palaaminen oli hyvin outoa, mutta tietyllä tapaa nostalgista. En ollut juurikaan puhunut suomea matkan aikana, mutta nopeasti se palautui. Oli ihan kiva tulla tuttuun ympäristöön matkan jälkeen, vaikkakin olin vähän järkyttynyt jouduttuani heti lumen keskelle.

Tiesin jo aika alussa,  että Japaniin olisi palattava vielä joku päivä joko opiskelun, työn tai lomailun merkeissä.  Maa on nykyisin itselleni hyvin rakas ja voisin jopa kutsua toiseksi kodiksi.

 Terveisiä Japaniin lähtemistä harkitseville

Suosittelen menemään avoimin mielin ja kokeilemaan kaikkea uutta. Älkää pelätkö käyttää kieltä. Vain käyttämällä oppii. Japani on kuuma maa, ja kesäisin ötökät ovat erittäin hyvinvoivia. En tajunnut sitä, ja kaikkeahan sinne huoneeseen vaatteiden mukana taisi kulkeutua. Jos menette samoihin aikoihin kuin minä, ottakaa myös vettä pitävää & lämpimämpääkin vaatetusta mukaan!

Perus fraaseja kannattaa opetella; on tärkeää tietää ainakin kielen alkeet ja opiskella samalla, mutta totta kai myös nauttia ja pitää hauskaa.kilppari

 

Valokuvat: Emilia (paitsi toisin merkityt)

写真 エミリア(撮影者の断りがないものは全て)

日本旅行は冗談抜きで一生の思い出に

2017年の春にラヤマキ高校を卒業したばかりのエミリアと申します。高校卒業の前に、日本での夏期研修があるという話を聞きました。それを聞いたときは、誰かほかの人が行くのだと思っていましたが、ひょっとして私にも機会があるかもしれないと思い始めました。選考に残ったときは、本当にとてもうれしかったです!ついに、あんなに憧れた日本へ行けるのです。日本に行けるだけではなく、通常の環境で過ごせるということで、すごいという言葉だけでは足りません。

緊張した申込み

2017年冬から春にかけてのIPPO TO JAPAN」の募集要項に申込みました。申込書はラヤマキ高校の他の希望者とともに日本語で書きました。最後に短い自己PRビデオを見せました。候補者の発表は5月の初めでした。選考に残ったことがわかって、心臓がドキドキしたことをよく覚えています。研修期間は1ヶ月だと思っていたので、それが2ヵ月半だと知って、とても嬉しくなりました。

日本・フィンランド間の研修旅行には2017年8月18日から10月29日まで参加しました。この画期的なプロジェクトは、ドロフィーズとフィンランドの学校団体とのもので、Ippoプログラムがフィンランド側をまとめています。生徒は一人ずつ浜松市にある都田に研修に行きます。浜松市は日本の本州の静岡県にあります。私はドロフィーズ・キャンパスで研修を受けました。「ドロフィーズ」とは「Dream」、「Love」、「Freedom」のことで、「仲間」を意味しています。協調性や共同作業は従業員や経営者にとって非常に大事です。ドロフィーズ・キャンパスでは優れた顧客サービスがとても大事にされています。人々は礼儀正しく、明るいです。その上社交的で親切です。

最初から日本語で

日本に発つ前に日本語を練習しました。もう4~5年日本語は学んでいますが、まだまだ十分じゃありませんでした。少しは話せましたが、たどたどしいものでした。でもどうやって実践的に練習するのがいいかわからなくて、研修旅行の直前になってしまいました。

8月18日5時すぎ、飛行機は日本に向けて飛び立ちました。決まり文句ではありませんが、一生の思い出に残るような道中でした。研修先のドロフィーズ・キャンパスへは10時間の飛行と、1時間の車の旅の後でしたが、研修先の皆さんはとても心地よく受け入れてくれました。日本語はまだまだ初歩でしたが、私が言いたいことを忍耐強く聞いてくれたり、必要に応じて助けの手を入れてくれました。私は最初から日本語で話すように努力しました。初めのうちの困難な気持ちは乗り越えて、日本語だけで過ごすように努めたことを、自分ながら誇らしく思います(文法的には必ずしも正しいわけではありませんが)。日本語でうまく言えないことでも言ってみたり考えてみたりすることでたくさん日本語を学び、それは身となりました。今でもそんなに日本語が上手なわけではありませんが、研修を通しての学びは大学志望へのきっかけとなりました。

大変だけど楽しかった職業研修

研修のほとんどはドロフィーズカフェでした。初めは給仕の仕事などたやすいものだと思っていました。でも、もっといろんなことが待っていました。料理を運んで、注文をとって、飲み物を作って、などなど。とてもじゃないけど初めから全部はできませんでした。

仕事は10時からで、4時に終わりました。職場に着くと、皆の一人一人に挨拶して、通常はその日の仕事について聞きました。もしはっきりしている仕事なら、自分からでも取り組めました。11時の開店前までにホールを掃除して、必要なものがないかどうかなどテーブルをチェックしました。

カフェが開店すると、顧客がテーブルに案内されました。週末は特に熱心な顧客の行列が できていました。なんて人気があるんだろうと驚いてしまいました。いい天気の日はいつも満員で、ウェイティングリストが必要でした。

顧客が席に着くと、メニューの説明がされました。そのあとで注文が待たれました。注文が取れるようになったのは一ヵ月後で、それまでは仕事の流れを見ていましたが、もちろん料理は運びました。

日本のサービス文化は私にとって目新しいことでした。全ての言い回しや敬語など、まったく私には新しいことでした。でも、必要に応じて使っていたので、最後のほうでは自動的に出てくるようになりました。ときどきうまく言えないこともありましたが、顧客も同僚もとてもよく理解してくれました。

一番よかったのは注文を取ることでした。同僚といっしょに練習はしてありましたが、実践での最初はとても緊張しました。料理の名前は全部言えましたが、メニューを見ながらだとちょっと時間がかかりました。カタカナも忘れしまいました。

休日は楽しみがいっぱい

日本滞在中はずっと「白のMINKA」という、ドロフィーズ・キャンパスの端にあるホテル風の建物に住んでいました。客室にはミニキッチンなどがありました。料理はいつも部屋で作っていました。近くのコンビニのお寿司やオムライスも安くておいしかったので、よく利用していました。

休日はいつもたくさん予定がありました。多くは同僚たちとどこかへ出かけましたが、自主的に過ごすこともありました。火曜と水曜はだいたい休みで、木曜も休みがもらえたので、週の半分はオフでした。

お寺も神社もたくさん行きました。田んぼや東京、名古屋、京都などの観光地も回りました。お相撲、生け花、書道なども体験しました。いろいろなものを食べてみましたが、かつ丼が一番気に入りました。他にはお寿司、焼き鳥、焼き肉、親子丼、うなぎ、しゃぶしゃぶなどもおいしかったです。日本にはなんておいしいものがいっぱいあるんだろうと、感心してしまいました。

たくさんの思い出に残ること

日本が左側通行だということも忘れていましたが、おもしろかったです。フィンランドの肌寒い夏と比べてこんなに蒸し暑いことも、想像を超えていました。また、茂みから大きい虫がたくさん入ってきました。一度は道で猿にも遭遇しました。こんなところになんで?という気になりました。

自然も思い出に残っています。雨でも晴れでも空はいつもきれいでした。夕焼け空はとてもきれいでした。自然は雄大で、緑も豊かでした。山、森、畑、川など、景色は贅沢なほどでした。

憂鬱な帰国

日本を離れるのはとても悲しかったです。同僚たちとの絆が出来上がっていたので、これからはもうそう簡単には会えないんだなと思うと切なくなりました。でも、またいつかまた会えると信じて、この出会いからたくさん学んだことを嬉しく思います。

フィンランドに戻るのはなんだか変な感じがしました。研修中フィンランド語は全然話しませんでしたが、すぐ感覚は戻りました。雪の中に戻ってくるのはやるせなかったですが、旅から慣れた環境に戻りました。

勉強でも旅行でも何でもいいので、また日本に戻りたいなあとすぐ思いました。日本は懐かしくて、第二の故郷だと思っています。

日本研修を考えている人へ

楽な気持ちで新しいことにチャレンジすることをお勧めします。日本語をどんどん使ってみてください。使いながら覚えます。日本は暑くて虫が多いです。部屋の中でも何か羽織れるものがいることは想像していなかったです。私と同じ時期に行く場合は、水分を十分とって、何か羽織れるものを持って行ったほうがいいです。

基本フレーズや初歩の日本語は大事ですが、状況を楽しむことも大事です。

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s